Kiimajärvi (Kiikka)
Kiimajärvi on Pirkanmaalla Sastamalan Kiikassa Kiimajärvellä sijaitseva järvi.[1][2]
| Kiimajärvi | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Kikkelänjoen valuma−alue (35.125) |
| Tulouomia |
Lammioja Kaitajärvestä, oja Lammijärvestä |
| Laskujoki | Kikkelänjoki Kokemäenjokeen [1] |
| Järvinumero | 35.125.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 68 m [1] |
| Pituus | 4,1 km [1] |
| Leveys | 1,1 km [1] |
| Rantaviiva | 12,716 km [2] |
| Pinta-ala | 1,45647 km² [2] |
| Suurin syvyys | noin 10 m [3] |
| Saaria | 8 |
| Rukosaari, Tiinansaari | |
 Kiimajärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantiede
muokkaaJärven pinta-ala on 146 hehtaaria, sen pituus on 4,0 kilometriä ja leveys 1,1 kilometriä. Se on muodostunut luode-kaakkosuuntaiseen painaumaan, eikä se ole missään kohtaa leveämpi kuin 550 metriä, sillä järven leveydessä on huomioitu sivuttainen Haapaniemenlahti. Järven itärannikko on monin paikoin jyrkkä veteen asti. Järven luoteispäässä on matala lahti, jonka itäpuolelle työntyy lyhyt niemi nimeltään Sarva. Kaakoispäässä järven halkaisee Hakannokka, jonka länsipuolelle jää Haapaniemenlahti ja itäpuolelle matala lahti. Lahtea suojaa Rujosaari, jonka ympärillä on joitakin luotoja. Järvessä on yhteensä kahdeksan saarta, joista suurimmat ovat Rukosaari ja Tiinansaari. Rukosaari on 400 metriä pitkä ja siihen on raivattu peltoa. Tiinansaari on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Muut saaret ovat pieniä luotoja. Järven rantaviiva on 12,7 kilometriä pitkä ja ranta on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa. Rannat ovat monin paikoin heinittyneet ja kummassakin päässä järveä on pienialainen suo. Järven kaakkoispäässä sijaitsee Kiimajärven kylä peltoaukeineen. Kylän halki kulkee Kiikasta lähtevä kantatie 44, joka ohittaa järven itäpuolelta. Vastarannalla on Haapaniemen ja järven luoteispäässä sijaitsee Koppalaisenmaan kulmakunnat, joissa on myös paljon peltomaata. Järven välittömässä läheisyydessä on Kiimajärven kyläasutuksen lisäksi yli 10 kiinteästi asuttua maatilaa. Niiden lisäksi on rannoille rakennettu yli 50 vapaa-ajan asuntoa. Näille kaikille pääsee suoraan kantatieltä 44, Vakkalasta haarautuneelta yhdystieltä 12955 tai järven pohjoispuolen kiertävältä pikkutieltä.[1][2]
Luontoarvoja
muokkaaJärven keskivaiheilla on itäpuolisen rannan metsärinteitä suojeltu (Laineen metsä).[4] Koko järvi on otettu mukaan Natura 2000-hankkeeseen (Kiimajärvi, 146 ha, FI0358002). Järven luoteis- ja kaakkoispäät ovat reheviä. Erityisesti kaakkoispäässä on laajoja kortteikkoja, järvikaislakasvustoja ja kelluslehtisten peittämiä avovesialueita. Rantoja reunustavat ruoikot ja leveäosmankäämikasvustot. Rantaviivan lehellä muodostavat leveäosmankäämi- ja ruokovaltaiset kasvustot veden pinnalla kelluvia ja märkiä luhtia. Kaakkoispään avovesialueella elää pohjanlumme (Rukosaaren kaakkoispuolella), ulpukka, uistinvita ja välkevita. Kortteikkojen ja ruoikoiden seassa elää sorsansammal, kilpukka, pikkulimaska ja isolimaska sekä tylppälehtivita, jotka ovat ravinteisesta ympäristössä viihtyviä lajeja. Pohjan lähteet vaikuttavat sammallajistoon, joka on vaateliasta. Siellä tavataan lettolierosammal, hiussirppisammal ja upossirppisammal. Peltorantaislta Haapaniemenlahdelta puuttuvat pohjan tuuheat sammalkasvustot. Siellä esiintyy harvinainen kalvasärviä.[5] Järvi on kohtuullisen monipuolinen lintujärvi, jossa eniten lajeja tavataan sen kaakkoispäästä. Natura-hankkeessa mainittuja lajeja ovat rastaskerttunen, punasotka, tukkasotka, kaulushaikara, kehrääjä, ruskosuohaukka, laulujoutsen, kuikka, kaakkuri, kurki, keltavästäräkki, härkälintu, luhtahuitti, kalatiira ja liro.[6]
Vesistösuhteita
muokkaaJärvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Kokemäenjoen alueen (35.1) Kokemäenjoen yläosan alueella (35.12), jonka Kikkelänjoen valuma-alueeseen (35.125) se kuuluu. Järveen laskee muutama tulo-oja lähipelloilta. Erityisesti Lamminoja, joka laskee järven pohjoisosaan, on Kaitajärven, Syväjärven ja Kortejärven yhteinen laskuoja. Lamminjärvi laskee lyhyttä ojaa myöten Haapaniemenlahteen, joka sijaitsee Kiimajärven eteläosassa. Luusuassa sijaitsee matala pohjapato, jolla pidetään järven vedenpintaa korkealla myös vähäsateisina kausina.[7] Järven luusua sijaitsee järven kaakkoispäässä, josta saa alkunsa 8,2 kilometriä pitkä Luhdanoja, ja joka yhtyy Kokemäenjokeen Kiikassa Kikkelänjokena. Luhdanojasta tulee alajuoksulla Kikkelänjoki. Järven pohjoisosan itärannalla on sauna ja uimaranta [8][9]. Järven vedenpinnan korkeus on 68,0 metriä ja Kokemäenjoen 48,9 metriä mpy., joten pudotusta kertyy laskujoelle 19,1 metriä.[2][1][3]
Historia
muokkaaKiimajärven vedenpinnan korkeutta haluttiin alentaa ja vuonna 1853 asiasta jätettiin hakemus.[10] Hakemus hyväksyttiin ja vedenpintaa laskettiin hieman.[11] Tämän voi itse todeta vertaamalla vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa olevaa järven rentaviivaa nykyisiin karttoihin.[12]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Kiimajärvi, Kiikka (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d e Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 1.2.2025.
- ↑ a b Kiimajärvi, Sastamala (35.125.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 28.1.2025.
- ↑ Kiimajärvi, suojelualueet Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 28.1.2025.
- ↑ Kiimajärvi (PDF) (FI0358002) ymparisto.fi. 2015. Helsinki: Suomen ympäristöministeriö. Viitattu 28.1.2025.
- ↑ Vilenius, Pauliina: Kaija Helle tekee arvokkaat luontokohteet tutuksi. Alueviesti, 3.2.2016, 34. vsk, nro 5, s. 18. Sastamala: Kustannusliike Aluelehdet Oy. ISSN 1236-0619
- ↑ Rajala, Joonas & Halonen, Juha: Äetsän- ja Vammalanseudun virtavesien vaelluseste- ja kunnostusmahdollisuusselvitys (PDF) (s. 26–27, 37) kokemaenjoki.fi. 2007. Sastamala: Suomen Vesistöpalvelu Osk. Viitattu 1.2.2025.
- ↑ Rantasauna sastamalankylat.fi. Sastamala: Kiimajärven kyläseura ry. Viitattu 28.1.2025.
- ↑ Kiimajärven rantasauna / uimapaikka, Sastamala uimaan.fi. Helsinki. Viitattu 28.1.2025.
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 257. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
- ↑ Kejonen, Aimo & al.:Maaperäkartan selitys, karttalehti 2121 04, 2004
- ↑ Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: vihreälle kartalle (fc20050700.jpg), 1855-56
